• Timo Tyynismaa valmis työ

Taiteilijahaastattelu: Timo Tyynismaa

Timo Tyynismaa on oululainen arkkitehti, joka työnsä vastapainona maalaa muraaleja. Tyynismaa on aina ollut kiinnostunut visuaalisista taiteista, ja onkin piirtänyt ja maalannut niin kauan kuin muistaa. Kiinnostus matematiikkaan ajoi hänet arkkitehdin opintoihin – mutta kuvataide pysyi kuitenkin silti aina matkassa.

Testauksessa Tyynismaalla ovat olleet kaikenlaiset työkalut kynäruiskuista tatuointikyniin. Muraaleissa usein käytetyt spraymaalit olivat taiteilijan mukaan ”niin kutsutusti rakkautta ensi silmäyksellä”. Vaikka Tyynismaa on katutaiteen saralla verrattain tuore tekijä, on nälkä oppia ja kehittyä kova.

– Katutaiteen tekeminen tuntuu hirveän hyvältä, sillä teokset ovat välittömästi julkisia ja ihmisten nähtävillä vähän samaan tapaan kuin galleriassa. Paikoin palautetta töistä saa jo työtä tehdessä. 

Vapaat kädet saadessaan Tyynismaa voi “marssia tyhjän seinän eteen ja antaa palaa”.  Hän pyrkii tekemään katutaideteoksistaan ympäristöönsä sopivia, mutta usein etenkin eläinaiheet ja värikkyys ovat tuntuneet luontevalta piristykseltä ihmisten rakentamaan harmaaseen ympäristöön.

Maalaan melko intuitiivisesti, enkä ole varma onko minulla edes tunnistettavaa tyyliä vielä. Pidin näyttelyn Pasilan katutaidekeskuksessa, ja kuraattori sanoi pystytyspäivänä, että teosten perusteella näyttelyä voisi luulla useamman taiteilijan yhteisnäyttelyksi.

Oman tyylin metsästys niin teknisesti kuin tyylillisesti sekä jatkuva kehittymisen prosessi inspiroi Tyynismaata siinä mielessä, ettei tekeminen ikinä saavuta lakipistettä: on olemassa aina uusia tasoja, joita voi pyrkiä saavuttamaan. Hän ei töidensä puolesta haluaisi leimautua ainoastaan eläinaiheisten kuvien maalaajaksi, sillä kiinnostuksen kohteet vaihtelevat.

Orgaaniset aiheet tuntuvat omimmilta juuri nyt. Kiehtovia ovat myös tutkielmat vastakohtien kohtaamisista, sillä niihin syntyy helposti jännitettä ja mietittävää. En kuitenkaan voi tietää, mikä minua kiinnostaa parin vuoden päästä.

Tyynismaan teoksessa Keran halleillakin vastakohdat kohtaavat, kun luonto ja kaupunkilaisuus ovat vastakkain – mutta toisaalta ne ovat myös limittäin. Teoksessa kaupunkilaiselta vaikuttava hahmo poseeraa marjastajille tuttu marjanpoimintakone kädessään, ja hahmoa ympäröi kaksi ”puolukanhaistelijaa”.

Lähdin liikenteeseen siitä ajatuksesta, että ainakaan eläimiä en nyt tee, ja ihmisaihe olikin sitten seuraavana jonossa.

Keran Hallien maalaus tarjosi Tyynismaalle hienon mahdollisuuden kehittää itseään. Myös muiden taiteilijoiden kanssa keskusteleminen ja heidän töidensä valmistumisen seuraaminen oli hänelle antoisaa. Säät suosivat, eikä ison kuvan työstämisessä ollut aikaisemman kokemuksen vuoksi hankaluuksia.

Jotenkin haistoin, että tuonne saattaa päätyä ammattilaisia sekä itseä parempia tekijöitä. Tuollainen tilanne on kehittymisen kannalta paras mahdollinen!

Tyynismaa toivoo, että tulevaisuudessa muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla valjastettaisiin väliaikaiskäyttöön tyhjiä tiloja, erityisesti taiteilijan kotikaupungissa Oulussa.

En tiedä vaatiiko kaupunkikulttuurikeskukset tai purkutalot tietyn määrän asukaslukua, mutta ainakin meillä Oulussa voisi joku rohkea laittaa korvan taakse jotakin vastaavaa.